Teksti: Silja Vuorikuru
Pyhän joen koston uusi italiankielinen käännös
Aino Kallaksen Pyhän joen kosto (1930) sai uuden, italiankielisen käännöksen kesällä 2020. Kääntäjänä toimi italialainen, Suomessa pitkään asunut kääntäjä Marcello Ganassini, joka on laatinut useita käännöksiä suomalaisen kirjallisuuden klassikoista – Kalevalasta Minna Canthin, Juhani Ahon ja Santeri Ivalon teoksiin. Kuten alkuperäisteos, myös La vendetta del Fiume Sacro sisältää kaksi novellia, niminovellin sekä novellin ”Imant ja hänen äitinsä” (”Imant e sua madre”). Uusi käännös sisältää lisäksi artikkelin, joka luo katsauksen Aino Kallaksen elämään ja tuotantoon.
Käännöksen julkaisi kustantamo Vocifuoriscena, jonka Ganassini on perustanut yhdessä kustantaja Dario Gansantin kanssa. Ganassini kertoo, että uudehkon kustantamon tavoitteina on herättää Italiassa uutta mielenkiintoa suomalaista kirjallisuutta ja italialaisyleisölle vielä tuntemattomia suomalaisia kirjailijoita kohtaan. Vierasta suomalainen kirjallisuus ei hänen mukaansa ole ollut Italiassa aiemminkaan, muun muassa Domenico Comparettin Kalevala-tutkimuksen ansiosta.
Myös Kallaksen tuotanto on tullut italialaislukijoille tutuksi jo useampaan otteeseen – ja jo kirjailijan elinaikana. Esimerkiksi Sudenmorsiamen (1928) italiankielinen, kääntäjä Paola Faggiolin laatima käännös La sposa del lupo ilmestyi jo vuonna 1934. Tuolloin elettiin aikaa, jolloin Kallaksen tuotantoa ylipäätään käännettiin useille eri kielille: kirjailijan teosten englanninkieliset käännökset, 1920-luvulta alkaen, raivasivat tietä myös muunkielisille.
Juuri Faggiolin kääntämän La sposa del lupon Ganassini mainitseekin – asiasta kysyttyäni – varhaisena Kallas-elämyksenään jo parinkymmenen vuoden takaa. Proosaballadien ohella tärkeäksi hänelle on tullut myös esimerkiksi Meren takaa (1904 ja 1905), jonka hän toteaa olevan myös mahdollinen tulevaisuuden käännösprojekti.
Mutta millä tavoin Italia ja Aino Kallaksen elämänvaiheet ristesivät toisensa?
Aino Kallas ja Italia
Aino Kallas vieraili Italiassa kahdesti, keväällä 1909 ja keväällä 1921. Vuoden 1909 vierailu oli osa Kallaksen noin kahden kuukauden mittaista Euroopan-matkaa: Italiassa, pääosin Gardonessa, Kallas vietti tuolloin pari viikkoa. Kyseessä oli ensi sijassa toipumismatka, sillä Kallaksella oli todettu keuhkotuberkuloositartunta edellisen vuoden lopulla. Loppuvuoden 1908 ja alkuvuoden 1909 aikoina kirjailijaa hoidettiin kuulussa Nummelan parantolassa, minkä jälkeen hän melko pian lähti matkalleen – silloisesta kotikaupungistaan Tartosta Keski-Euroopan kautta kohti Italian varhain lämpenevää kevättä.
Kirjailija itse haki matkaltaan myös taiteellista inspiraatiota. Kallas piti vuotta 1908, 30-vuotispäivänsä aikaa ”suurena vedenjakajavuotenaan”, minkä lisäksi hän koki 1910-luvun vaihteessa elävänsä yleisemminkin taiteellisen etsinnän vuosia. Vuosiin 1908–1909 ajoittui myös kirjailijan suuren Goethe-ihailun kausi, minkä vuoksi toipumismatka Euroopan kevätpäiviin sisälsi myös vierailun Weimarissa, J. V. von Goethen kotikaupungissa. Tämä käynti jätti kuitenkin kylmäksi: En löytänyt Goetheä sieltä, toteaa Kallas päiväkirjassaan pian Weimarin-vierailun jälkeen.
Taiteellisesti inspiroivaksi kevään 1909 matka kuitenkin osoittautui. Gardonessa syntyivät ensimmäiset muistiinpanot seuraavana vuonna valmistuneesta Bathseba-runonäytelmästä. Kuljin vuorilla, ajattelin Bathsebaa. Tämäkö on se väylä, johon luomisvoimani lopulta purkautuu? kirjoitti kirjailija päiväkirjaansa Italiassa vapunpäivänä 1909. Vaikka Bathseba sittemmin jäi julkaisematta, näytelmällä oli kauaskantoiset seuraukset kirjailijan tuotannolle, niin tyylille kuin aihevalinnoillekin. Goethen jalanjäljille suuntautunut matka kääntyikin toisin sanoen vaellukseksi Vanhan Testamentin myyttisissä maisemissa. Päiväkirjansa mukaan kirjailija vietti Italiassa päiväkausia saksankielistä Raamattua lukien.
Toisen matkansa Italiaan Kallas teki vuoden 1921 maalis-toukokuussa. Kuten vuonna 1909, myös tällä kertaa Italiassa vierähti pari viikkoa. Kirjailija kierteli ainakin Caprilla, Roomassa, Firenzessä ja Venetsiassa. Moni asia oli kuitenkin toisin kuin kaksitoista vuotta aiemmin. Ensimmäinen maailmansota oli runnellut Eurooppaa, eikä matkanteon lumo ollut ennallaan. 42-vuotias kirjailija kirjoittikin sisarpuolelleen Helmi Krohnille seuraavasti:
”Mutta on jotain nykyään ulkomailla, Italiassakin, joka ei ole niin kuin ennen. En osaa oikein sanoa, missä se tuntuu, hintojenko korkeudessa, hotelliasuntojen ränstyneisyydessä vai sanomalehtiuutisten levottomuudessako, joka tapauksessa tunnen aivan samaa kuin mitä sekä Onerva että Elli Tompuri sanoivat: ulkomaanmatka ei enää vapauta niin kuin ennen, ei tarjoa enää samaa huolettomuutta. Liian syvät ovat sodan jäljet kaikkialla, turistitunnelma ei ota syntyäkseen.”
Samassa, 1.4.1921 päivätyssä kirjeessä Kallas kuitenkin tempautuu myös kuvaamaan Etelä-Euroopan kevään ihanuutta. Hän kirjoittaa kukkivista sypresseistä Monte Pinciolla sekä Italian kevätauringon varhain kypsyttämistä appelsiineista ja viikunoista. (Koko kirje on luettavissa kirjasta Rooma – kirjailijan kaupunki, toim. Liisa Haapakumpu).
Kallas tunsi eläneensä vedenjakajakautta jo vuoden 1909 Italian-matkallaan, mutta samoin hänen oli syytä tuntea myös vuonna 1921. Vain muutamia viikkoja Italian-matkan jälkeen hän sai kuulla, että aviomies Oskar Kallas todennäköisesti nimitettäisiin Lontooseen Viron-lähettilääksi. Tämä merkitsi sekä elämänmuutosta että ennennäkemättömiä näkymiä kirjailijana. Jälkeenpäin Lontoon-vuosien merkitys hahmottuu erittäin kirkkaasti: juuri 1920-luvulla Kallas kirjoitti tunnetuimmiksi tulleet teoksensa, erityisesti Surmaava Eros -trilogian (1923–1928), jonka jälkisoittona, vuonna 1930, ilmestyi Pyhän joen kosto.
Italia sukelsi Aino Kallaksen elämään vielä vanhuudenvuonna 1950. Hän oli tuolloin 72-vuotias kirjailija, joka oli paennut neuvostomiehitystä Ruotsiin lukuisien pakolaisvirolaisten lailla. Lisäksi hän oli leski ja kolme viidestä lapsestaan haudannut äiti, joka eli itsekin jo viimeisiä vuosiaan. Syksyllä Torinosta saapui uutinen: säveltäjä Tauno Pylkkänen oli voittanut kolmannen palkinnon Prix Italia -kilpailussa alun perin radiota varten säveltämällään oopperalla Sudenmorsian – Kallaksen Sudenmorsian-romaanin näytelmäversioon (1937) pohjautuvalla teoksella.
Päiväkirjaansa vertautuvassa Vaeltavassa vieraskirjassa (julkaistu postuumisti 1957) Kallas toteaa 18.9.1950 lyhyesti: Tauno Pylkkänen on saanut Sudenmorsian-oopperastaan III palkinnon – oikeammin ”radioballadistaan” – italialaisen radion orkesterikilpailussa Torinossa. Laajemmin hän palaa aiheeseen vasta miltei kuukautta myöhemmin, saatuaan Pylkkäseltä kirjeen, jota siteeraa Vaeltavassa vieraskirjassa laajasti. Kirjeessä Pylkkänen muun muassa kertoo istuneensa palkinnonjakoseremoniassa kilpailun voittajan, italialaisen Ildebrando Pizzettin vieressä. Kun Aino Kallaksen ja Sudenmorsiamen nimet mainittiin, Pizzetti totesi Pylkkäselle tuntevansa Kallaksen tuotantoa ja ”suuresti kunnioittavansa” sitä.
Sudenmorsian-oopperan menestys ylitti kansallisen ja kansainvälisen uutiskynnyksen, mikä herätti laajaa kiinnostusta teosta kohtaan. Italialaisissa sanomalehdissä Kallaksesta käytettiin nimitystä grande scrittice Aino Kallas – suuri kirjailija Aino Kallas. Italia, Englanti ja Ruotsi tilasivat oopperan ohjelmistoonsa jo Torinossa, Ruotsin radiossa esitettiin katkelma oopperan lopusta pian palkintotiedon saavuttua, ja Suomen radio lähetti Sudenmorsiamen kokonaisuudessaan.
Kallas kirjoittaa saavutetusta suosiosta Vaeltavassa vieraskirjassa. Kuten monet Vaeltavan vieraskirjan muistiinmerkinnöistä, myös tässä surumielisyys ja toiveikkuus sulautuvat toisiinsa sana sanalta, lause lauseelta:
Teki hyvää. Olen jo aivan liian vanha ja elämän murjoma tullakseni enää mistään menestyksestä ylpeäksi, mutta ennen lähtöäni tahtoisin voida luottaa siihen, että elän edelleen teoksissani.
Aiheesta lisää:
Kääntäjä Marcello Ganassinia käsittelevä artikkeli Ylellä:
https://yle.fi/uutiset/3-11035438
Kääntäjä Marcello Ganassinia käsittelevä artikkeli Helsingin Sanomissa (tilaajille):
https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002828655.html
La Vendetta del Fiumo Sacro kustantajan kotisivuilla:
https://www.vocifuoriscena.it/catalogo/titoli-la_vendetta_del_fiume_sacro.html
Aino Kallas Seura 